Historian tunnilla viitanneet muistavat talvisodan varustautuminen haasteet maassamme. Kansakuntamme ei ollut silloin parhaalla mahdollisella tavalla valmistautunut ja osalle varusvarastolta ei saatu kuin kokardi ja miehistövyö – taistelut käytiin muuten siviilivarusteilla, mallilla Cajander. Tämän vuoden maaliskuussa alkaneessa mittelössä on paljon yhtäläisyyksiä tähän.
Suomessa on tehty melkoisia urotekoja viimeisen kuukauden ajan, kun ihmiset organisaatiossa ovat muuttaneet omaa työtään vallitseviin olosuhteisiin sopivaksi. Useilla alueilla aikaisemmin ihmisten keskellä ja ihmisten parissa tapahtunut työ on saanut teknologiarajapinnat.
Koulunkäynti on puhuttanut paljon, kun isompien ja pienempien koululaisten arki on digitalisoitunut ja Teams ja Hangout -tapaamiset ovat ilmestyneet lukujärjestykseen. Kokeita tehdään webbikameroiden valvoessa Formsiin ja Youtube on korvannut opettajien opetuspuheenvuoroja. Harva oli tähän valmistautunut. Älypuhelimet ovat alkaneet lunastamaan vanhempien odotuksia ja valokuituyhteydet ovat yhtä himoittuja kuin sairaalatason suojamaskit.
Opettajat ovat tehneet valtavan työn ja hypänneet suoraan digitaaliseen murrokseen. Osalle ei ollut antaa edes tietokonetta mukaan, saati että sellaisia olisi ollut aikaisemmin tehokäytössä. Wilma ja O365 tunnukset vaan taskuun ja onnea matkaan. Varusteet Marinin -mallin mukaisesti.
Se on myös realismia koululaitoksen digikypsyydestä ja esimerkki ihmisten kyvystä oppia ja mukautua tilanteeseen. Ja hatunnoston arvoinen suoritus. Oppilaat ja opettajat ovat ottaneet loikan ja digitalisaatio on tarrautunut tiukasti oppimiseen. Toivoa sopii, että kun kriisi helpottaa tämä matka jatkuu vahvasti eteenpäin.
Digitalisaatiota ei mitata käytössä olevien tietokoneiden, tablettien tai ohjelmistojen määrällä vaan sillä, miten niistä otetaan lisäarvoa.
Ensimmäinen askel on otettu, mutta matka digitalisaation todelliseen hyötykäyttöön on pitkä. Mallit millä tavoin olemme aikaisemmin toimineet, voidaan toki kopioida ja muuttaa digitaalisiin kehyksiin, mutta tilanne on sama kuin rautatien alkuaikoina. Junan edessä kulki mies heiluttelemassa lippuja ja varoittamassa ihmisiä. Ohi pyyhältävä hevosvankkuri ja vanhat ajat houkuttavat.
Siinä vaiheessa, kun me muutamme tekemisen tapaamme, jotta pystymme ottamaan teknologiasta hyötyjä irti, olemme oikealla tiellä. Ei teknologian vaan sen tarjoaman lisäarvon vuoksi. Ja kyllä, joskus prosessiakin on syytä taivuttaa, jotta teknologia soveltuisi siihen.
Vanha fraasi: teknologia taipuu - prosessi ei, joutaisi jo digitalisaatiomuseoon.
Molemmat taipuvat. Joskus vanha prosessi on ongelmajätettä ja sen tuijottaminen näköalattomuutta. Horisonttiin suunnattu katse ja isokuva kertovat sen kumman taivuttaminen on järkevämpää.
Digitalisaatiojohtaminen on muotoutumassa yhdeksi tärkeimmistä organisaatioiden johtamisen alueista. Vaikka meille voi olla tässä erikoisen kevättalven seurauksena syntynyt käsitys, että kyseessä on pikamatka, kyse on kuitenkin paljon vaativammasta ja pitkäjänteisemmästä suorituksesta, jossa koordinaatio on keskeistä. Se kestää vuosia ja ajan lisäksi mitataan tuloksia. Se vaati työtä ja erityisesti hyvää digitalisaatiojohtamista. Huolehditaan ihmisten ja organisaatioiden digitalisaatiokyvykkyyksien kehittämisestä ja varmistetaan, että digitalisaatioajan Cajander -malli jää tämän kevään muistoksi.
Me voimme auttaa sinua matkalla – kokardista ja miehistövyöstä et löydä meiltä lisätietoa, mutta digitalisaatiojohtamisesta kylläkin.